Jugoslavian verisen hajottamisen loppuun saattaminen

Perjantai 11.5.2012 klo 12:00 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvallat veteli Jugoslavian sodan naruja taustalla.

Maaliskuussa 1992 Euroopan yhteisö ja Jugoslavia neuvottelivat Lissabonissa sopimuksen Sveitsin kaltaisesta jaosta kantoneihin,joilla olisi itsehallinto. Serbit, kroaatit ja muslimit hyväksyivät sopimuksen. Yhdysvaltojen lähettilään Zimmermanin puututtua asiaan, muslimijohtaja presidentti Ljubo Izerbegovic vetäytyi sopimuksesta, jonka jälkeen myös kroaattien edustaja vetäytyi.

Tämän jälkeen USA:n ulkoministeri Cyrus Vance, Britannian Ulkoministeri Lord David Owen ,YK:n ja Euroopan yhteisön edustajat allekirjoittivat Vance-Owen suunnitelman, jonka perusteella Jugoslavia jaettaisiin kymmeneen provinssiin. Euroopan tuli toimia siirtymävaiheen tukijana. Owenin mukaan USA ei alun alkaenkaan ollut todellisuudessa mukana, koska sillä oli voimassa 1992 päätetty Defence Planning Guide, puolustussuunnitelma, jonka mukaan "meidän tulee välttää Eurooppaan nousemasta yksinomaan Eurooppa-pohjaisia puolustussuunnitelmia, jotka aliarvioisivat NATO:a.

Vuoden 1995 Daytonin- sopimus pohjasikin NATO:on.IMF:n piti johtaa Bosnian keskuspankkia ja Euroopan jälleenrakennuspankin piti myydä valtion omaisuutta ja uudelleen järjestää julkinen sektori. 4.12.1995 Newsweekin mukaan Yhdysvaltojen johtamalla NATO:lla olisi sopimuksen mukaan siirtomaaisännän valta Jugoslaviassa, tarjoten Yhdysvalloille ennen näkemättömän jalansijan Euroopassa.

Saman aikaisesti jännitteet Kosovossa voimistuivat. Taloudellisten vaikeuksien seurauksena Kosovon taloudellinen tuki heikkeni ja se menetti autonomisen asemansa. Salaperäisellä tavalla KLA, Kosovon vapautusarmeija sai runsaasti aseita. Serbien ja muslimien keskinäinen väkivalta lisääntyi.

Tutustuin ulkomailla asuessani eläkkeelle siirtyneeseen Jugoslavian hajottamisen aikana toimineeseen NATO:n tiedottajaan. Kun käsityksemme sodan kulusta ja syistä olivat melko yhteneväiset kysyin häneltä miksi hän sitten tiedottajana ollessaan valehteli. Hän viittasi jo yliopistossa opiskeleviin poikiinsa ja sanoi:"Minulla on perhe elätettävänä". Hän kertoi kuinka Pristinan torilla saattoi helposti havaita kuinka aika ajoin paikalle oli saapunut ulkomaisia jihadisti-taistelijoita.

Yhdysvallat on hämmästyttävällä tavalla liittoutunut jihadistien kanssa esimerkiksi Kosovossa, Afganistanissa ja nyt Syyriassa, silloin kun se palvelee heidän lyhyen tähtäyksen etujaan.

Jugoslavian tilanteeseen etsittiin ratkaisua siviilikriisinhallinnalla. Ruotsi sai runsaasti kiitosta pyrkimyksestään vaikuttaa rauhanomaiseen ratkaisuun.

Rambouillet- sopimus oli viimeinen yritys saada aikaan rauhanomainen ratkaisu. Serbit olivat valmiit hyväksymään sen poliittisen osan, mutta ei NATO:n miehitystä Kosovoon. Huolimatta kansainvälisestä vastustuksesta NATO aloitti laittomat pommitukset 24.3.1999. Kosovo oli allekirjoittanut sopimuksen, johon serbit reagoivat jyrkän kielteisesti. Jos Kosovo ei olisi allekirjoittanut, NATO ei olisi voinut hyökätä.

Länsi-media tyypillisesti kiinnitti huomiota Kiinan lähetystön pommitukseen ja muihin yksityiskohtiin, mutta ei Tonavan myrkyttymiseen eikä köyhdytetyn uraanin leviämiseen. NATO ei antanut tiietoja siitä, mihin se oli levittänyt uraanipommeja, joten niiden vaikutusta ei myöskään voitu tutkia.

Jugoslavian hajottaminen on globaaliin sotilaalliseen valtaan pyrkivän Yhdysvaltojen toimintamallien oppitunti. Euroopasta ei löydy sille kyseenalaistajaa. Jugoslavian kauhujen lopputuloksena syntyneistä itsenäisistä valtioista suurin osa kuuluu nyt USA-johtoiseen NATO:on ja Yhdysvalloilla on valtava sotilastukikohta, Bondsteel,Kosovossa. Tällaista jalansijaa Eurooppaan Yhdysvallat ei olisi koskaan voinut saada, jos Jugoslavia, markkinavetoisenakin, olisi pysynyt yhtenäisenä.

Miksi Jugoslavia hajotettiin?

Lauantai 5.5.2012 klo 11:58 - Pirkko Turpeinen-Saari

Media ei kykene vastustamaan kaupallista ja tunteita kuohuttavaa lähiväkivallassa piehtarointia. Se kuvaa tietyn poliittisen prosessin lopputuotteena syntyvää nationalismia ja väkivaltaa eikä jaksa perehtyä laajoihin prosesseihin, jotka ilmiöitä synnyttävät.

Kylmän sodan päätyttyä Länsi halusi saattaa sosialistiset maat nopeasti globaalia kapitalistista talousjärjestelmää hyödyttävän kokonaisuuden osiksi. Jugoslaviaa, joka oli sotilaallisesti liittoutumattomien maiden johtava maa ja talousjärjestelmältään sosialistinen, pyrittiin houkuttelemaan siirtymään kahdennellekymmenennelle vuosisadalle - kapitalismiin.

Siihen saakka Jugoslavia, jonka väestöstä enemmistö oli serbejä, oli tasoittanut alueiden varallisuuseroja kuten Suomessa vieläkin tehdään.Se oli saanut yhteistyöhön, yhteiseen parlamenttiin ja yhteiseen armeijaan serbejä, kroaatteja, muslimeja, jotka aikaisemmin historian saatossa olivat olleet vihollisiakin. 

Jugoslavian edellytettiin Länsimaiden toimesta lopettavan alueiden tukemisen, korottavan veroja,neuvottelevan kansainvälisistä lainoista,vähentävän hyvinvointia parantavia ohjelmia. Tämä kaikki kärjisti eriarvoisuutta paitsi alueiden, myös kansallisuuksien välillä.

Shokkiterapian seurauksena talous romahti. IMF ja USA vaativat palkkojen jäädyttämistä,devalvaatiota,tukien poistoa, valtion yritysten lakkauttamista ja osan yksityistämistä. Työttömyys nousi 20 prosenttiin.

Vuonna 1990 Yhdysvaltojen kongressi sääti 1991 Foreign Operations Appropriation Lawn joka yht'äkkiä ja varoittamatta katkaisi kaiken Yhdysvaltojen avun ja lainat. Laissa vaadittiin Jugoslavian jokaisessa kuudessa tasavallassa järjestettäväksi kuuden kuukauden sisällä vaalit. Laki teki selväksi, että taloudellista apua jatkettaisiin vasta vaalien jälkeen ja sen jälkeen kun Yhdysvaltojen hallitus on hyväksynyt ne.

Vain hiukan yli 40 vuotta aikaisemmin fasististen Ustasa-kroaattien Jasenovac keskitysleirissä oli tapettu 600.000 serbiä, mustalaista ja juutalaista. Serbi-partisaanit Titon johdolla pelastivat Jugoslavian, mutta sodan traumat ovat edelleen tuoreet.

Yhdysvaltojen kongressin suurin lobbaus-ryhmä oli kroaatteja.

EU seurasi USA:n esimerkkiä, pidättaytyen taloudellisesta tuesta, säätäen aseidenvientikiellon ja että Jugoslavian tulisi pitää monipuoluevaalit tai vaihtoehtona olisi taloussaarto.

Slovenia ja Kroatia olivat olleet varakkaimpina alueina antajina kun taas esimerkiksi Kosovo saajana. Poliittiset ja taloudelliset jännitteet virittivät pintaan vanhat nationalistiset jännitteet serbien, kroaattien ja muslimien välillä. 1991 Slovenia ja Kroatia julistautuivat itsenäisiksi ja sisällissota alkoi.

Entä juutalaisten Puhdistus?

Sunnuntai 22.4.2012 klo 11:39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Sofi Oksasen Puhdistus-tuotanolla on ollut voimakas vaikutus. Puhdistus kuvaa Viron uhrina, johon uhriuteen historiaa tuntemattomat suomalaiset eläytyvät voimakkaasti. Sofi Oksanen kuvaa musta-valkoisen todellisuutensa aukottoman johdonmukaisesti kylmän sodan ja Suomen sisällissodan voittajien retoriikan mukaisesti.

Puhdistuksen tapahtumat alkavat ajankohdasta, jolloin Viron juutalaiset, kommunistit ja neuvostoliittolaisten kanssa yhteistyötä tehneet ja kiinnisaadut oli tapettu. Muualta euroopasta junalasteittain tuodut juutalaiset olivat kaivaneet omat hautansa ja ammuttu niihin. Viro oli julistettu juutalaisista vapaaksi maaksi. Oksasen Puhdistus-tuotannossa näistä tapahtumista ei näy jälkeäkään.

Historian kulku on prosessi, jossa edeltävät seikat vaikuttavat tuleviin. Historian ja ihmisyyden ymmärtäminen edellyttävät pohjakseen totuutta. Taide muuttuu propagandaksi ellei totuus ihmisestä ole sen ytimenä.Propagandakin vaikuttaa voimakkaasti tunteisiin, mutta se ei lisää ymmärrystä. Siksi propagandistinen taide voi johtaa fasismiin, josta näemme voimistuvia trendejä Euroopassa.

Sofi Oksanen on osunut aikakautemme markkinarakoon.Viron todellisen historiankulun selvittämisen lykkääminen auttaa Suomea lykkäämään oman historiansa objektiivista tarkastelua. Siksi Suomi tarrautuu Oksasen tuotantoon. Nyt kun siihen on liitetty Neuvostoliiton vankileirien saaristo, suomalaiset huokaavat helpotuksesta. Stalinin ja hänen salaisen poliisinsa rikokset asetetaan yhtäläisyysmerkkeihin kommunismin kanssa. Siten totuudenvastaisella yhtäläisyysmerkillä voidaan rinnastaa fasismi ja kommunismi.

Ylipäällikkö C.G.Mannerheim määrääsi 1941 jaottelemaan Suomen miehittämän Itä-Karjalan asukkaat kansalliseen ja  "epä-kansalliseen" väestöön.Venäjänkielinen "epä-kansallinen" osa suljettiin keskitysleireihin. Epä-kansallisia oli 46 295 henkilöä. Vuonna 1942 kuolleisuus leireillä oli 500-600 henkilöä kuukaudessa. Kun Mannerheimin ansioihin lisätään "Ammutaan paikalla"-päiväkäsky sisällissodan ajalta, olisi Suomen kirjallisuudella ja filmiteollisuudella runsaasti aiheita julmuuksien kuvaamiseen omassa maassamme.

Monissa suomalaisissa seminaareissa ihmetellään kuinka Venäjällä edellen on ihmisiä, jotka ihailevat Stalinia tai Serbiassa niitä, jotka ihailevat Mladicia. Nämä ihmettelijät kävelevät kuitenkin itsestään selvästi tyytyväisinä Mannerheimin ratsastajapatsaan ohi joka päivä.

Sofi Oksanen ja Viron kansan tällä hetkellä hallitusvallassa oleva väestö tekevät Suomen kansalle karhunpalveluksen antamalla lisäaikaa omien hirmutekojen kieltämiseen. Suomalaiset projisioivat omat ihmisoikeuspuuttensa ja ongelmansa Venäjälle, Kiinaan, Tsetseniaan, Tiibetiin,Syyriaan, jotta tunne omasta hyveellisyydestä voisi jatkua.

Sosiaaliviranomaisten väärä vallankäyttö Suomessa

Keskiviikko 18.4.2012 klo 10:44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen hallintovalta kieltäytyy katsomasta peiliin todetakseen vallan väärinkäytön vääristyneet kasvot sen heijastuksessa. Media yleensä tukee tätä kieltämistä kiinnittämällä huomionsa muualla tapahtuviin vallan väärinkäytöksiin oman maamme sijasta.

Vääryyttä kokeneet kansalaiset ovat kääntyneet puoleeni vuosikymmenten ajan kokiessaan oikeutensa tulleen loukatuiksi. Näistä kokemuksista syntyisi paksu kirja, jos suomalaiset kustantajat sellaisia kustantaisivat. Näin ei kuitenkaan ole. Kansallisten ongelmien kieltämisen puolustusmekanismi on kattava.

Tänään 18.4. nähdään TV 2:lla ruotsalainen dokumentti ruotsalaisesta sosiaaliviranomaisten väärästä vallankäytöstä. Ohjelmassa kuvataan perhettä, josta viranomaiset ottivat, yhden puhelinsoiton perusteella, kaksi lasta huostaan suoraan koulusta, neuvottelematta lainkaan vanhempien kanssa. Kyseessä oli insestiepäily. Ohjelman esitietojen mukaan mitään tutkimuksia ei ollut tehty, eikä huostaanotolla ollut faktapohjaa. 

Suomalainen esimerkki olisi voinut olla samankaltainen. Perheneuvolan psykologi neuvoo avioeroa suunnittelevalle isälle keinon saada lapset itselleen: "Vie lapset kotoa ja tee vaimostasi lastensuojeluilmoitus niin minä hoidan lastensuojelun kanssa loput". Näin tehdään. Perheen äitiä ei tutkita, kodin olosuhteita ei tarkasteta. Lapset jäävät perheen isälle. Prosessin jatkuttua kaksi vuotta ex puolisoille tehdään vanhemmuden arvio. Äiti todetaan erinomaiseksi kasvattajaksi, isälle ei tutkimuksen perusteella olisi annettu huoltajuutta. Oikeudessa lastensuojelun epäammatillisuuden aiheuttamaa katastrofia ei myönnetä vaan oikeusprosesseissa ja tutkimuksissa esitietojen antajana on aina tuo virkavirheitä tehnyt lastensuojelu. Virheiden peittelystä tulee lumipalloa pyörittävä voima. Lasten ja äidin hirvittävät kärsimykset ovat sen hinta.

Luimme lehdestä Laajasalon perhesurman lyhyen historian. Surmaaja oli pyrkinyt murha-aamuna päihdehoitoon. Varmaankaan ei pyrkinyt ensimmäistä kertaa. Hän ei päässyt hoitoon koska ei ollut lähetettä.Viranomaiset tietävät hyvin, että ainoa raitistava hoito on Minnesota-hoito, jota Suomessa tarjotaan muutaman kymmenen vuodepaikan verran. Ruotsissa vastaavia Minnesota-hoitopaikkoja on 3000. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja ehdottaa rattijuopoille vapausrangaistusta. Olisiko syytä ensin perustaa edes 1000 Minnesota-hoitopaikkaa, jotka tarjoaisivat todellisen mahdollisuuden alkoholistien hoitoon. Alkoholistin pakkojuominen johtaa säännön mukaisesti myös toistuvaan rattijuoppouteen. Alkoholistien palloittelu tehottomissa avohoidoissa on vain rahan ja energian tuhlausta, josta vastuun kantavat hallinnosta päättävät poliitikot ja viranhaltijat. Kieltäytyminen hoidon järjestämisestä yhdelle merkittävimmistä sairauksista kärsivälle ryhmälle on mielivaltaa. Sairaudesta rankaiseminen palauttaa terveydenhoidon keskiajalle.

Yle, Syyria ja Kuuba

Lauantai 14.4.2012 klo 10:09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen seurannut myötähäpeällä Ylen uutisointia Syyriasta ja Kuubasta.

Ylen uutistoimitus oli lähettänyt toimittajan Syyrian ja Turkin rajalle. Toimittaja kertoi että oli kuultu laukauksia ja ilmoitti kuinka Turkin puolelle paenneet Syyrian hallituksen ja presidentti Assadin vastustajat vastustavat hallitusta ja haluavat, että Assad siirtyy syrjään.Miten on mahdollista, että valtiollisesti ylläpidetty kanava voi Suomessa tarjota näin alkeellista informaatiota? Mainitut tiedot tarjoiltiin A-studiossa, jonka pitäisi olla joillakin tavoin taustoihin perehtynyt, uutistoimintaa syvällisempää pohdintaa tarjoava ohjelmapaikka. TV-uutiset kauhistelee sinänsä valitettavia tuhansiin nousevia pakolaismääriä, mutta ei suhteellista niitä Irakin sotaa pakenemaan joutuneihin 1,5 miljoonaan pakolaiseen, joille Syyria on antanut suojan. Myös Syyrian 0,5 miljoonaa palestiinalaista pakolaista unohtuu.Syyrian hallitus kuitenkin suojelee näitä pakolaisjoukkoja omassa maassaan.

Kuuba uutisointi on vieläkin hämmästyttävämpää. Hiljattain Ylen uutiset ovat tarjonneet kahdesti uutisia Kuubasta. Yksi kuvasi joitakin kymmeniä naisia, jotka osoittavat mieltään poliittisten vankien puolesta ja toinen kuvasi Havannan vanhojen rakennusten restaurointia.Ylellä olisi ollut jo 50 vuotta aikaa perehtyä Kuuban tilanteseen. Kuubassa vallitsi 1960-luvulle saakka feodaalinen diktatuuri. Kuuba oli toiminut eräänlaisena Yhdysvaltalaisten viihde maana bordelleineen. Kuuban vapautumisen jälkeen Yhdysvallat asetti maan totaaliseen taloussaartoon, mikä merkitsi sitä, että mikään maa, joka halusi tehdä kauppaa Yhdysvaltojen kanssa, ei saanut Yhdysvaltojen määräyksestä tehdä kauppaa Kuuban kanssa. YK:n yleiskokous on kymmeniä kertoja tuominnut saarron. Taloudellisesta kurjuudesta huolimatta Kuuban lapsikuolleisuus on vallankumouksen jälkeen laskenut alle Yhdysvaltojen lapsikuolleisuuden ja muutenkin Kuuban terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä ovat erinomaiset. Vielä kaksi vuotta sitten kaikilla oli koulutuksesta riippumatta sama palkka. Tällainen idealistinen toimintamalli ärsyttää Yhdysvaltoja suunnattomasti. Yhdysvalloissahan rahan annetaan ratkaista kaiken, nyt jopa vaalirahoitus on täysin vapaa ja salainen.

Täysin kohtuuton taloussaarto pakottaa Kuuban hallituksen ja kuubalaiset kekseliäisyyteen, jotta keskinäinen solidaarisuus säilyisi, mutta myös kansalaisten toimeentulo olisi turvattua. Ei ole oikein, mutta ymmärrettävää, että Yhdysvaltojen kaltaista rahanvaltaan perustuvaa "demokratiaa" ajavat henkilöt koetaan maanpettureina.

Luulisi, että Ylellä olisi varaa valita toimittajia, joilla olisi jonkinlaiset yleistiedot kohdemaastaan, jossa he toimivat. Mediassa yleisesti vallitseva kaupallisuus vaatisi vastapainokseen edes yhden väylän, josta tavallinen englantia osaamaton suomalainen saisi ajantasaista kansainvälistä tietoa. Muuten ajatteleva katsoja saattaa saada sen käsityksen, että yhdysvaltalainen tiedotushegemonia määrittelee laajemminkin YLE:n uutisten näkökulman, kuten jo Venäjä- ja Kiina-uutisoinnissa usein on asianlaita.

Kofi Annan osoittaa jälleen viisautensa

Keskiviikko 11.4.2012 klo 9:37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Rauhantutkija Johan Galtung kuvasi Helsingin Sanomien yliössään kuinka kansainvälinen kanssakäyminen on siirtynyt keskinäisten neuvottelujen ja yhteistyön tiestä sotilaalliseen vallankäyttöön. Yhdysvaltojen presidentti George W.Bush vahvisti tuota tietä, jonka jo aikaisemmat USA:n presidentit ovat avanneet.

Hyödylliset diktatuurit USA varusti asein ja itsenäisemmät diktatuurit leimattiin roistovaltioiksi ja mahdollisesti tuhottaviksi. Ainakin vallan vaihto sotilaallisin keinoin katsottiin oikeutetuksi.

Syyrian kohdalla malli ei olekaan toteutunut. Melko sekulaarinen alawidiktatuuri ei alistukaan käsitykseen, että sunnidiktatuuri olisi parempi. Irakin melko sekulaarinen sunnidiktatuuri tuhottiin keskiajalle ja korvattiin shia-enemmistöisellä hallituksella. Saudiarabian ja Bahrainin sunnidiktatuureissa on Yhdysvaltojen sotilastukikohdat eikä vallanvaihdosta kansainvälisin asein ole tietoakaan. Israelin apartheidvaltio on myös Yhdysvaltojen erityisessä suojeluksessa.

EU on lähes poikkeuksetta seurannut Yhdysvaltojen mielivaltaista politiikkaa. Suomalaisena jään kaipaamaan presidentti Urho Kekkosen voimakasta rauhan ja ystävyyden politiikan aikaa. EU vie Suomea väärään suuntaan.

Kofi Annan ei YK:n pääsihteerinä ollessaan ollut USA:n suosiossa. Hänen viisautensa ja tasapuolisuutensa ärsytti Yhdysvaltoja. Seurasin häntä läheltä Haagin rauhankongressissa. Kokemus vahvisti myönteistä käsitystäni.

Kofi Annan on Syyrian konfliktin ratkaisuyrityksessään suhtautunut kaikkiin valtioihin, jotka ovat jollakin tavalla mukana, neutraalin asiallisesti ja rakentavasti. Kun USA, EU ja arabimaiden enemmistö ovat liittoutuneet kutsumaan shia-johtoisia valtioita pahan akseliksi tai roistovaltioiksi, Kofi Annan sen sijaan näkee mieluummin kunkin maan myönteiset voimavarat ja yhteistyöpotentiaalit. USA, EU ja arabimaiden enemmistö rakentavat osapuoliyhteistyötä "Syyrian ystävät" ryhmittymän alle saadakseen talouspakotteiden ja aseiden avulla aikaan vallanvaihdon Syyriassa, samalla sen seurauksena pyrkien heikentämään Iranin asemaa.

Vierailullaan Iranissa Annan kutsuu maata mahdollisesti osaksi Syyrian konfliktin ratkaisua. Demokratian kannattajana asia tuntuisi päivänselvältä.Annanin työtä vaikeuttaa USA:n ja Ranskan kiihkeä halu vaihtaa Syyrian hallitus nopeasti uhrien määrästä välittämättä.Syyrian hallitus ja Iran eivät ilmeisestikään ole este Syyrian demokratisointiprosessissa vaan länsimaiden halu toteuttaa se omalla hyväksi totutulla tavallaan - asein.

Hyvä itsetunto estää syrjäytymisen

Sunnuntai 8.4.2012 klo 9:28 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hyvän itsetunnon mahdollisuudet syntyvät jo varhaislapsuudessa. Hyvä itsetunto edellyttää sitä, että lapsi kokee omat tunteensa tärkeiksi. Jo pieni vauva saattaa menettää omien tunteittensa arvostamisen, jos läheiset aikuiset jatkuvasti jättävät huomioon ottamatta sen, että jo vastasyntyneellä on kyky tuntea.

Monesti vanhemmille opetetaan jo synnytyslaitoksella, että lapsi tarvitsee järkytysten välttämiseksi aina ruokaa kun hän itkee tai ääntelee. Tällaisen ohjauksen seurauksena neuvoille alttiit vanhemmat alistuvat ns jatkuvaan imetykseen. Tällöin vauva joutuu kokemaan, että hänen ilmauksillaan ei ole merkitystä kun lopputuloksena on aina ruokaa.Vauva tai pikkulapsi muuttuu passiiviseksi uteliaisuuden ja aktiivisuuden sijaan. Useimmiten juuri äidit kokevat lapsensa omaisuutenaan, jonka he kyllä tuntevat ja sen seurauksena alkavat hienovaraisesti hallita lastaan.

Liiallinen läheisyys ja lasten erillisuuden tuhoutuminen tapahtuu ns. "perhepedissä". Lapsen erillisyyttä ei tällöin kunnioiteta myöskään fyysisesti. Psyykkinen erillisyys hävitetään psyykkisessä symbioosissa ja fyysisen erillisyyden kokeminen estyy kun lapsella ei ole omaa nukkumapaikkaa.

Onnellisessa tapauksessa vanhemmat, muutama muukin aikuinen ja pikkulapsi saavat opetella tuntemaan vastasyntyneen. Vastasyntynyt ja myöhemmin pikkuvauva saa kokea useammanlaista läheisyyttä ja vuorovaikutusta. Hänen uteliaisuutensa herää. "Kummallista kuinka erilaisia läheisyyden tapoja koen!" Erilaiset tavat pitää sylissä tai jutella ovat silti myös turvallisia. Jo pieni lapsi huomaa, että ei ole vain yhtä turvallisuutta eikä yhtä tapaa olla. Kun alle vuoden vanhat erilaisuuteen tottuneet pikkulapset "keskustelevat" keskenään, voi syntyä sellaista iloa ja innostusta, minkälaista aikuinen ei koskaan pysty synnyttämään pikkulapsessa.

Ikätoverisuhteet, myös pikkulasten suhteet ovat avainasemassa syrjäytymisen estämisessä. Vauvan itsenäisyyttä ei tulisi tuhota ensimmäisinä päivinäkään. Äidit tulisi opettaa kuulemaan pienen lapsensa ilmaisuja siten, että oivallus lapsen pyrkimyksistä tulisi tunnistetuksi. Ei tarvitse aina onnistua, mutta rakastava oivaltamisen pyrkimys riittää.

Syrjäytymistä edistävät nykyisenkaltaiset omistussuhteiden kaltaiset symbioottiset äiti-lapsisuhteet. Lapsia hoidetaan samoin kuin omaisuutta. Heli Suominen kuvasi taannoin erinomaisesti Helsingin Sanomissa ranskalaisvanhempien suomalaisvanhempiin nähden erilaista suhtautumista lapsiinsa. Ranskalaisvanhempien keskinäinen suhde on ensisijainen ja lapsiin suhtaudutaan rakastavasti, kunnioittavasti ja rajat asettaen.

Kun lapsen tunteiden ja erillisyyden arvostaminen kasvaa, huomataan, että myös koulussa tarvitaan sen kaltaista opettajan ja oppilaiden välistä kanssakäymistä, joka tukee jokaisen lapsen erilaisten tunteiden ja käsitysten huomioon ottamista. Viikottaiset keskustelupiirit, joissa voidaan käsitellä lasten kokemuksia elämästään voivat laajentua ja yleistyä koko koulun ilmapiiriin. Vähitellen opitaan uudenlainen opettamisen tapa, joka perustuu keskusteluun ja todelliseen vuorovaikutukseen opettajien ja oppilaiden välillä.

Ennen tätä joudutaan arvioimaan uudelleen äitien, isien, lasten ja muiden tärkeiden aikuisten suhdetta varhaislapsuuden aikana. Syrjäytymisen estämiseen on pitkä matka.

Kotihoidontuki-keskustelu sivuraiteella

Torstai 22.3.2012 klo 9:51 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kotihoidontuki-keskustelu ohittaa lapsen luovan kasvun ehdot. Psykologi Keltikangas-Järvinen, sanavalmis keskustelija, käyttää hyväkseen tutkimuksia jotka tukevat hyvin konservatiivista maailmankuvaa. Siihen hänellä on oikeus. Tuo maailmankuva ei tyydytä minua, joka olen tehnyt elämäntyöni psykoottisten lasten ja nuorten parissa pyrkien tutkimaan mikä estäisi lasten mielenterveyden vaarantumisen.

Perinteiset konservatiiviset teoriat liittävät lapsen terveen kasvun äitiriippuvuuteen. Äitiriippuvuutta kuitenkin seuraa tyypillinen neuroottinen persoonallisuuden rakenne, joka johtaa epäitsenäisyyteen ja autoritaariseen alistumiseen tai hallitsemiseen.

Kuvaan teoksessani Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun (EDITA) luovan kasvun idean, joka eroaa täysin konservatiivisesta historiallisesta käsityksestä.

Pitkän urani aikana havaitsin toistuvasti, että lasten ikätoverisuhteiden mahdollisimman varhainen kehittyminen lisää lapsen omaa ajattelua, omien tunteiden käyttöä ja uteliaisuutta. Ryhmä suomalaisia lastenpsykiatreja korosti vauvojen ikätoverisuhteiden ja aikuisten ystävyyssuhteiden merkitystä hyvän mielenterveyden pohjana. Katsoimme isien ja muutamien säännöllisten aikuissuhteiden olevan ikätoverisuhteiden rinnalla tärkeitä vauvojen mielenterveydelle. Vauvojen aivot ja tunne-elämä kehittyvät vilkkaasti jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Äitiriippuvuuden tuhoisa vaikutus johtaa eroahdistukseen, kyvyttömyyteen tuntea ja arvioida ympäristöä realistisesti. Äitiriippuvuus johtaa muihin riippuvuuksiin, joista meillä kansallisella tasolla on surullisia esimerkkejä.

Kotihoidontuki on äitien tukea ei  lasten tukea. On luonnollista, että äiti, joka työskentelee kotona, kuten maataloissa tehdään, kokee kotihoidontuen kompensaationa kaupunkilaisten verovaroin saamille päivähoidon kustannuksille. Siksi on selvää, että poliittisena kannanottona Keskusta tukee kotihoidontukea mahdollisimman pitkään. Sitten on ryhmä, joka haluaa siirtää oman maailmankuvansa, on se sitten uskonnollinen suuntaus tai muu ideologia, sellaisenaan lapsen tajuntaan ja kannattaa mahdollisimman pitkään lapsen hoitamista kotona.

Edellämainituista näkökohdista huolimatta äitiysloman jälkeinen kotihoito ei ole pienen lapsen etu luovuuden, omien tunteiden kehittymisen ja itsenäisen ajattelun näkökulmasta.

Lapsen etu, äitien etu kysymyksen lisäksi tulee yhteiskunnan etu.

Yhteiskunta kaipaa luovia innovaatioita, itsenäisesti ajattelevia ja tuntevia työntekijöitä. Passiivinen sopeutuminen ja "kuten ennenkin" tekeminen ei riitä. Yhteiskunta on kustantanut kotiin jäävien äitien, "nuoreläkeläisten" opinnot. Pyrkiessään korjaamaan kestävyysvajetta terve yhteiskunta ei voi pitää perusteltuna koulutetun nuoren työvoiman oleilua kotona 3-6-9 vuotta vailla perusteita.

Lapsen kannalta paras ympäristö on päiväkoti. Lämpimät koulutetut aikuiset ja ikätoverit tulevat itsestään. Kuntien byrokraattinen laiskuus yhdistettynä kotona olevien naisten passiivisuuteen on johtanut aikapommiin, jonka purkamisen vaikeus jo nyt näyttää ylittävän kaikki järjelliset tosiasiat. Kestävyysvajeen järkevää hoitamista kohtaavaa muutosvastarintaa tukemaan löytyy aina sopivia asiantuntijoita, kuten viime päivien julkinen keskustelu osoittaa.

Seikko Eskola ja Svinhufvudin monarkistisuus

Perjantai 9.3.2012 klo 10:16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Seikko Eskola ilmoitti Helsingin Sanomien mielipideosastossa Svinhufvudin monarkistisuuden ja halun lujaan järjestysvaltaan kehittyneen vasta kapinan jälkeen. En halua kyseenalaistaa Seikko Eskolan tieteellisyyttä. Psykiatrille totuus on tärkeä.Siten en voi olla tuomatta esiin käsitystäni Svinhufvudin monarkistisuuden olemuksesta.

Syksyllä 1917 käytiin tiiviitä neuvotteluja saksalaisten kanssa aseostoista ja mahdollisesta sotilaallisesta tuesta. Saksassa koulutettiin jääkäreitä.

Marraskuussa 1917 Svinhufvudin senaatti toi eduskuntaan esityksen tsaarin valtaa korvaavasta monarkistisesta kolmoisjohdosta. Sosialidemokraatit vastustivat sitä ja vaativat edellisenä kesänä päätetyn valtalain voimaansaattamista, jonka perusteella eduskunta ottaisi itselleen ylimmän hallintovallan. Sosialidemokraattiset edustajat toivat puheenvuoroissaan esiin pelkonsa siitä, että monarkistisella päätöksellä Svinhufvud valmistelisi tietä saksalaisten tuloon Suomeen ja kuninkaan hankkimista Saksasta.

Ennenkuin kolmoisjohto oli saatu aikaan maalaisliiton Santeri Alkio esitti yllättäen, että eduskunta päättäisi sittenkin ottaa itselleen korkeimman vallan. Tämä tulikin eduskunnan päätökseksi koska muut porvarilliset puolueet ja mm. Svinhufvud eivät pystyneet sitä estämään.Siten Svinhufvud joutui vasten tahtoaan luopumaan monarkistisesta tavoitteestaan.

Lain lujasta järjestysvallasta käsittely aloitettiin myös Svinhufvudin senaatin esityksestä jo hyvissä ajoissa ennen joulua 1917. Luja järjestysvalta tarkoitti suojeluskuntien legalisoimista Suomen ainoaksi lailliseksi armeijaksi, aikana, jolloin maassa oli lähes yhtä paljon punakaarteja kuin suojeluskuntia. Tammikuun puolella sosialidemokraatit pyrkivät eduskuntakäsittelyssä saamaan esityksen valiokuntakäsittelyyn tai käsiteltäväksi yhdessä lain kaupunkien järjestyksestä yhteydessä, jolloin hankkeella olisi edes näennäisesti jotakin tekemistä kaupunkien ja kylien järjestyksen kanssa, eikä armeijan perustamisen kanssa. Kaikki asian huolellista valmistelua takaavat normaalit menettelyt estettiin porvarillisten puolueiden taholta.

Sosialidemokraatit esittivät lopuksi, että perustettavan armeijan muodostamisesta ja toiminnasta päättäisi hallinnollinen elin, jossa olisi puolet sosialidemokraatteja ja puolet porvareita. Siten armeijan muodostuminen puhtaasti porvarillisen luokan armeijaksi estyisi ja kokoonpano ottaisi huomioon eri kansanosat.

Porvarilliset puolueet päättivät enemmistöllään hyväksyä Svinhufvudin esityksen 12.1.1918. Heti päätöksen jälkeen Mannerheim nimettiin armeijan ylipäälliköksi ja hän matkusti Seinäjoelle valmistelemaan sotatoimia.

Eduskunnan pöytäkirjojen mukaan Svinhufvudin monarkistisuus tai halu lujan järjestysvallan luomiseksi ei ollut kapinan aiheuttamaa eikä sen perua vaan enemmänkin osoitus hänen jo pitkään havaittavissa olevasta persoonallisuudestaan ja tavastaan ajatella.

Makro- ja mikrotason ihmisoikeudet

Keskiviikko 7.3.2012 klo 11:04 - Pirkko Turpeinen-Saari

Demokratian, vuorovaikutuksen ja kehityksen perusta on eläytyminen. Kyky eläytyä erilaisuuteen, erilaisiin kehitysprosesseihin ja erilaisiin arvoihin, jotta vastavuoroisesti voidaan tutkia, minkälainen kanssakäyminen tuo eniten yhteistä hyvää.

Päiväkodeissa pyritään toimimaan yllämainitulla tavalla, mutta aikuisten työyhteisöissä ja kansainvälisessä politiikassa näin toimitaan yhä harvemmin.

Sosiaalisesti tasa-arvoinen markkinatalous on katoamassa sosialismin aatteen tavoin. Tilalle on synnytetty rahan harvainvaltaan perustuva diktatuuri. Tätä diktatuuria monikaan ei hahmota diktatuuriksi koska se on muuttunut luonnolliseksi itsestään selväksi asiaksi. Sen sijaan yksilöiden tai yksinvaltiaiden diktatuurit tunnistetaan ja niitä vastaan taistellaan asein. Se, jolla on valta, määrittää tuhottavat ja säilyttää yhteistyötä tekevät diktatuurit.

Avaruudessa suoritettava vakoilu on hyväksyttävää koska sitä ei havaita eikä tiedosteta. Sen sijaan yksittäisen henkilön suorittama vakoilu tuomitaan jyrkästi. Tietokoneohjelmien tuhoaminen ja salamurhat hyväksytään kun tekijöistä ei ole varmaa tietoa. Miljoonien tappaminen tulee hyväksytyksi kun tuska ja epätoivo eivät näy lukujen takaa.

Suomessa vallitsee uuslukutaidottomuus. Disinformaation vallitessa, ihmisillä ei ole aikaa eikä mahdollisuutta saada verrattavakseen alkuperäistä tietoa. Vain alkuperäisten hyvien tietojen avulla voi syntyä ymmärrystä prosesseista, jonka seurausta havaittavat ilmiöt ovat.

Katsoin presidentti Obaman hyytävän puheen Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisimman juutalaisjärjestön AIPAC:in kokouksessa. Hän kehui kaikilla niillä toimilla, joilla Yhdysvallat oli estänyt palestiinalaisia saamasta oikeutta YK:n elimissä. Käsittelyssä olivat niin Flotilla kuin Goldstonen raportti.

Samaan aikaan kun Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu ilmoittaa, että Iran ei ole päättänyt ALKAAKO se suunnata ydinohjelmaansa ydinaseen kehittämiseen, Yhdysvallat on lisäämässä entisestään talouspakotteita, EU vanavedessään, eikä sulje pois sodan mahdollisuutta.

Ydinasevalta Israelille, jolla paitsi on ydinase ja joka kiduttaa ja sortaa miehittämiensa palestiinalaisalueiden asukkaita ei ole asetettu talouspakotteita. Israelin "demokratia" tulee kouriintuntuvaksi esimerkistä: New York Review of Booksissa Jonathan Freedland kertoi miehitetyn palestiinalaisalueen Hebronista, jonka yksi osa on israelin valvoma ja osa palestiinalaisten valvonnassa. Eräät kadut on merkitty "vain juutalaisille".Niitä kutsutaan "steriileiksi" kaduiksi.Palestiinalaiset, jotka eivät saa jalallaan koskettaa katua joutuvat kiipeämään kotiinsa takapihan tikapuita pitkin katolle ja sitä tietä kotiinsa, koska kadun varrella oleva etuovi on naulattu kiinni!Vaikeata terveille, vielä vaikeampaa vanhuksille ja invalideille.Toisissa kaduissa on jakoviiva, joka jakaa 2/3 osaa juutalaisille ja 1/3 osan palestiinalaisille palestiinalaisten omassa kaupungissa!

Tällaisessa valheiden, puolitotuuksien ja vahvan kaksinaismoraalin yhteiskunnassa kuvittelemme voivamme kasvattaa lapsiamme eläytyvyyteen, toisten kunnioittamiseen ja totuuteen. Se jolla on eniten aseita voittaa myös tulkinnan totuudesta. Kerrommeko tämän myös lapsillemme.

Syyria,USA,Venäjä

Tiistai 6.3.2012 klo 10:32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltalainen The Nation-lehti suosittelee pääkirjoituksessaan Hillary Clintonia nielemään turhautumisensa ja palaamaan rakentavaan yhteistyöhön Venäjän kanssa, jonka lehti näkee olevan avainasemassa kriisiä ratkaistaessa. Lehti toteaa Venäjän pyrkimyksenä olleen Assadin tukeminen avoimeen keskusteluun opposition kanssa poliittisista uudistuksista ja uudesta perustuslaista. Lehden mukaan lyhyellä tähtäyksellä ensisijaista on väkivaltaisuuksien loppuminen, johon kaikkien toimijoiden tulisi sitoutua. Moskova voisi tukea tulitauon aikaansaamista ja Arabimaiden liiton paluuta tarkkailijatehtäviin vahvistettuna YK:n ihmisoikeustarkkailijoilla.Tämä antaisi oppositiolle mahdollisuuden järjestäytymiseen ja väkivallan hyödyllisyyden uudelleen arviointiin.

Lehti toteaa, että saattaa olla liian myöhäistä panna sisällissodan henkeä takaisin pulloon. Kuitenkin diplomaattinen rynnistys on parempi kuin mitkä tahansa muut vaihtoehdot.

Eurooppalaista keskustelua seuratessa piittaamattomuus diplomatiasta ja tosiasioiden tunnustamisesta hämmästyttää. Musta-valkoinen todellisuus ja kylmän sodan retoriikka yhdistyneenä fasististen ilmiöiden kasvuun voimistuvat.

Münchenin puheesta lähtien Putinin itsenäinen ajattelu ja kannanotot ovat saaneet Yhdysvaltojen maailmanvalloituksen ja militarismin tukijat hermostumaan. Kaikki mikä ei miellytä Yhdysvaltoja ja Israelia ei miellytä myöskään EU:ta. The Nation näkeekin, samoin kuin Independentin kolumnisti Robert Fisk, että vastakkain ovat USA,EU,USA:sta riippuvaiset Arabimaat ja Al-qaidaan yhteydessä olevat Sunni-jihadistit ja kapinalliset ja toisella puolella Syyrian hallitus, Venäjä ja Iran. Kolmea jälkimmäistä on Yhdysvaltojen toimesta jo vuosia demonisoitu. Jos demonisoinnilla keskinäisen kunnioituksen sijasta saadaan tuloksia niin niitä nähdään nyt.

Talouspakoitteet ovat saaneet Syyrian köyhät (2 dollarilla päivässä elävät) entistä köyhemmiksi. Kaksi miljoonaa pakolaista, joille Syyria on antanut turvan, kokevat asemansa entistä turvattomammaksi. Ehkä Euroopan maat, Suomi mukaanluettuna voisivat kokeilla sellaisen määrän pakolaisia ottamista,jotka muodostavat 10% asukasluvusta. Puolimiljoonaa pakolaista Suomeen? Syyriassa olevat irakilaiset ja palestiinalaiset pakolaiset voitaisiin siirtää meille. Osalle suomalaisista, varsinkin medialle ulkopolitiikaksi riittää usein moralismi ja vallan myötäily. Toivottavasti Syyriassa ei toisteta Ahtisaaren Jugoslavia-politiikkaa.

Poistuuko koulukiusaaminen?

Torstai 1.3.2012 klo 15:04 - Pirkko Turpeinen-Saari

Koulukiusaamisesta on puhuttu vuosia. On kehitetty erilaisia juuri kiusaamisen poistoon perustuvia harjoitteita ja kiusaamisesta poisoppimista.

En usko tällaisiin erillistoiimiin.

Viimeistään tohtori Pentti Arajärveen kohdistuneen maailmanlaajuisen kiusaamistapahtuman luulisi herättävän paatuneimmatkin "sananvapauden"- julistajat. Manipuloidulla videolla nöyryytetään raskaasti mitä ystävällisintä ja vilpittöminta henkilöä.

Monelle on ollut jo vuosia selvää, että elämme kiusaamisen yhteiskunnassa, jossa pääkiusaajia eivät ole koululaiset vaan aikuiset ja heidän kulttuurinsa.

Suomalainen kulttuuri, iltapäivälehdet ja TV-viihde etunenässä myyvät tuotteitaan juuri kiusaamiseen, nolaamiseen ja toisen ihmisen kunnioituksen puutteeseen perustuvilla artikkeleilla ja ohjelmilla.

Tällaisten tuotteiden parissa toimivien persoonallisuus on siinä määrin vääristynyt, että he eivät ymmärrä toimivansa väärin, koska rahaa tulee ja kauppa käy. Kiusaamiseen pohjautuvien tuotteiden kuluttajat ylläpitävät sairaan tuottamisen ja kuluttamisen kehää.

Päiväkodin ja koulun välissä on yhteisöllisyyden raja. Päiväkoti toimii toistaiseksi yhteisönä, jossa otetaan kanssaihmisen tunteet huomioon ja jossa niin aikuiset kuin lapset eläytyvät toisen iloihin ja suruihin.

Koulussa alkaa kova maailma. Jo antropologit ovat kuvanneet kuinka alkuasukasyhteisön hyvä henki ja luova suhde kanssaihmisiin katoaa autoritaarisen koulujärjestelmän ja rahan tultua osaksi yhteisöä. 

Koulukiusaaminen ei poistu opettamalla vaan siihen tarvitaan koko koulun kehittämistä tunteita huomioonottavaksi yhteisöksi. Avainasemassa on mahdollisuuden antaminen viikottaiseen yhteisölliseen "tunnetuntiin", jossa opettaja ja lapset keskustelevat kuluneen viikon tapahtumista ja siitä miltä ne ovat tuntuneet. Kun oppilas tuntee, että hänen tunteensa ja mielipiteensä tulevat kuulluiksi ja huomioonotetuiksi hänen itsetuntonsa kasvaa. Hän alkaa huomioida myös toisten lasten ja opettajien tunteita.

Työnohjauksella ja omien hyvien kokemusten lisääntyessä, opettaja kasvaa yhä keskustelevampaan ja vuorovaikutteisempaan opettamiseen. Keskustelevassa ja vuorovaikutteisessa ryhmässä ei ole tarvetta kiusata.

Psykologit ja koulukuraattorit eivät pysty poistamaan kiusaamista. Opettajat ja rehtorit voivat. Olivat vanhemmat minkälaisia tahansa, koulu pystyy rakentamaan vahvan omaleimaisen identiteetin, jossa päiväkotien yhteisöllisyys pääsee jatkumaan koko nuoren oppivelvollisuus iän. Tunnekoulussa pystytään analysoimaan ja suhtautumaan kriittisesti aikuisten kiusaamiskulttuurin ilmenemismuotoihin. Samoin pystytään avaamaan väyliä kriittisyyteen maapalloa tuhoavien ja sen vaalimisesta piittaamattomien aikuisten puuhiin.

Syyria ja Venäjä

Tiistai 28.2.2012 klo 9:51 - Pirkko Turpeinen-Saari

Demokratia on "Lännelle" vaikea asia. Yhdysvallat haluaa ylläpitää maailmanvaltaansa liittolaistensa tuella, nähden todellisuuden itse muokkaamallaan tavalla.

Yhdysvallat nimittelee Venäjää halpamaisilla termeillä pelkästään siksi, että Venäjä on vaatinut objektiivisuutta ja tosiasioiden tunnustamista Syyrian kysymyksessä. Tällainen "uppiniskaisuus" herättää vallankäyttäjässä raivoa, jota Hillary Clinton vaivoin pystyy hillitsemään.

Venäjää vaaditaan vaikuttamaan presidentti Assadiin siten, että hän lopettaa ehdoitta väkivallan. Mitä sitten tapahtuisi? Opposition aseelliset joukot etenisivät sitä mukaan kun hallituksen joukot siirtyisivät pois.

Venäjällä ei ole mitään erityissuhteita oppositioon. Eikö Yhdysvaltojen ja "Lännen" EU mukaanluettuna tulisi vaikuttaa oppositioon siten, että hallintovallan ratkaisisivat vaalit, aseellisen eskalaation sijasta. Jos oppositio ryhtyisi neuvottelemaan, kuten Syyrian sisällä vaikuttava oppositio haluaa,(Turkissa vaikuttava Lännen hyväksymä oppositio haluaa aseellista vallanvaihtoa)hengenmenetykset loppusivat heti tulitauon jälkeen.

Sodista on tullut "Lännen" hiekkalaatikkoleikki, jossa hallituksia vaihdetaan sen mukaan palvelevatko ne Yhdysvaltojen hegemoniaa.

Medialla on tärkeä rooli. Syyrian Homsista ei nähdä kuvaa opposition niiden ryhmien toimista, jotka mestaavat vastustajia katkaisemalla pään. Sen sijaan nähdään kuvia nuorista maalaamassa banderolleja ja levittämässä lentolehtisiä. Siten syntyy kuva opposition uhriutumisesta. Hallituksen kannattajia on kaikissa uskonnollisissa ryhmissä Assadin kannatuksen ollessa lähellä 50%. Tiedotusvälineet laskevat kannatusluvut uskontopohjaisesti ja saavat siten pieniä ja vähättelevin kommentein höystettyjä lukuja.

Yhdysvallat on jälleen liittolaistensa kanssa yhteisrintamassa jihadistien ja Al-Qaidan kanssa kuten Afganistanissa, Bosniassa ja Kosovossa. Hillary Clinton jatkaa politiikkaa, joka oli tunnusomaista Bill Clintonille Jugoslavian hajottamisessa.

Syyrian vuosituhantinen kulttuuri, presidenttivaltaisuudesta huolimatta naapurimaita kehittyneempi parlamentti ja oikeuslaitos ei ansaitse tulla palautetuksi keskiajalle kuten tapahtui Irakissa Yhdysvaltojen ja liittolaisten tuhotessa maan. Yhdysvallat ei piittaa siitä, että tukee puhtaan sharia-lain voimaansaattamista opposition vallan myötä myös Syyriaan. Opposition aseistaminen yhdysvaltalaisilla aseilla Qatarin välityksellä palvelisi vain Yhdysvaltojen aseteollisuuden voittoja. Eikö uhreja kiistan molemmilla puolilla ole jo riittävästi.

Jäljet pelottavat - Yhdysvallat Syyrian ja Iranin kimpussa

Sunnuntai 26.2.2012 klo 12:02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Vanhaksi elänyt kansalainen näkee silmiensä edessä kaiken sen kauhun ja epäoikeudenmukaisuuden, mitä Yhdysvallat on pääasiassa laittomilla sodillaan ja taloudellisilla pakotteillaan ympäri maailmaa aiheuttanut.Miljoonien kuolonuhrien ja tuhon jälkeen Yhdysvaltojen armeija poistuu paikalta ja jättää kansat itse korjaamaan vaurioita.Myrkytetyt metsät ja miinoja täynnä olevat maat eivät korjaannu vuosisadoissakaan.

Vietnam, Laos, Kambodia,Kuuba,Iran, Irak, Afganistan.Myös Suharton suorittama Indonesian puolen miljoonan kommunistin tappaminen tapahtui Yhdysvaltojen tuella.  Koko Etelä-Amerikan sotilasdiktaattoreiden koulutus ja kidutukseen harjaannuttaminen tapahtuivat Yhdysvaltojen Georgian osavaltion koulutuskeskuksessa. Sotilaskaappausten tukeminen, demokraattisesti valittujen rakenteiden tuhoaminen ja salaiset operaatiot olivat Yhdysvaltojen Etelä-Amerikan   politiikan arkea.

Jugoslavian sodan tavoitteena oli muuttaa maan talousjärjestelmä, estää maata olemasta minkäänlainen johtaja liittoutumattomien maiden joukossa sekä saada alueelle Yhdysvaltojen sotilastukikohta. Systemaattisella taloussaarrolla saatiin eri kansallisuudet ja uskonnolliset ryhmät toisiaan vastaan, nationalismi ja viha nostivat päätään. Yhdysvaltojen sijasta paha projisioitiin Jugoslavian kansanarmeijaan, maan johtajiin ja maan hajottua lopuksi Serbeihin.Uskonnollisten ryhmien ja kansallisuuksien kansainvaellukset turvalliseksi kokemilleen alueille alkoivat. Ilman kotipaikkaa olevat pakolaiset ovat edelleen alueiden arkea.

Irakin sotaan pyrittiin saamaan mukaan muita maita joukkotuhoaseisiin liittyvien valheellisten tietojen avulla. Afganistanin hyökkäystä perusteltiin Osama bin Ladenin kiinniottamisella. Kameroiden edessä tapahtuva bin Ladenin tappaminen laittoman salaisen operaation avulla toi presidentti Obamalle poliittista kannatusta.Miksi niin paljon Afganistania on tuhottu?

Nyt on vuorossa Syyria ja Iran. Klaaneista, eri uskonnollisista ryhmistä, toisiaan vastustavista ryhmien osista koostuva Syyria on toiminut alueen tasapainottajana oltakoon mitä mieltä tahansa maan presidentistä. Hyökkäys Syyriaa vastaan alkoi Yhdysvaltojen syyttäessä perusteettomasti Syyriaa Libanonin Haririn murhasta. Yhdysvallat julisti liittoutumattoman Syyrian roistovaltioksi ja johtaa mediaa kaikin tavoin tukemaan tätä käsitystä.

Nyt ulkoministeri Hilarry Clinton voitonvarmasti julistaa Syyrian Turkissa edustettuna olevan opposition edustavan Syyriaa! Syyrian sisällä oleva oppositio katsoo neuvottelujen olevan tie ulos kriisistä, mutta Turkissa toimiva oppositio kannattaa väkivaltaa. Malttamaton Yhdysvallat haluaa toimia Turkissa olevan opposition ja siten Jugoslavian kaavan mukaan. Se ei piittaa ihmisuhreista. Se ei piittaa siitä lopputuloksesta, minkä maallisen Syyrian hallituksen vaihtaminen kiihkouskonnolliseen hallitukseen johtaisi. Se ei piittaa siitä, kuinka Alawiittien, Sunnien ja eri klaanien edustajien olisi muutettava nykyisiltä asuinsijoiltaan alueille, joilla on suurempi saman uskontokunnan tai muun ryhmän muodostama yhteisö.

Iranin talouspakotteet eivät edistä demokratiaa. Päinvastoin ahdinkoon joutuvan kansan johtajat vähentävät sitä. Yhdysvallat tietää, että Iran ei kehitä ydinasetta, mutta se käyttää valheellista käsitystä propagandavälineenä saadakseen "liittolaiset" talouspakotteiden kannalle. Mikä oikeus talouspakotteille on?

Yhdysvallat toimii aina oman virallisen ulkopolitiikkansa mukaan, jonka mukaisesti maapallolla ei saa olla yhtään edes alueellista hegemoniaa tavoittelevaa johtavaa maata. Samoin ulkopolitiikka ei hyväksy muuta talousjärjestelmää. Surullista on se, että yhä useammat maat katsovat etujensa mukaiseksi myötäillä tätä Yhdysvaltojen absoluuttista sotilaallista valtaa, Euroopan Unioini mukaan luettuna, Arabimaiden enemmistöstä puhumattakaan. Pieni Suomi saadaan sidottua myötäilyyn Lähi-Idän ydinaseeton vyöhyke kokouksen organisoinnin ylpeydellä sekä hanakkuudella päästä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi. Turvallisuusneuvosto ei edusta demokratiaa. Kirjailija Paavo Haavikko totesi Suomen pyrkivän aina sen pöydän alle, jossa päätöksiä tehdään.

Maapallolla käytetään yhä vähemmän diplomatiaa, yhä vähemmän kunnioitetaan kansakuntien oikeutta päättää itse omista asioistaan oman kehityksen lainalaisuuksien mukaisesti. Ihmisten mahdollisuus ajatella itse heikkenee puolitotuuksia ja valheita sisältävän mediavyörytyksen johdosta. Pakkovalta ja viime kädessä militarismi ja sodat ratkaisukeinona näyttävät yhä arkisemmilta. Obaman rauhan Nobel näyttää yhä irvokkaammalta.

Demokratia valuu sekä mikro- että makrotasolla käsistä. 

Sairaus josta rangaistaan

Lauantai 25.2.2012 klo 16:03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomessa on 300 000 alkoholistia. Suurin osa käy työssä kärsien alkoholismin oireista. Alkoholistit ajavat luonnollisesti autoa. Alkoholistille alkoholi on koko maailmankaikkeuden tärkein asia. Alkoholin saatavuus, käytön ajoitus ja riippuvuuden aiheuttaman puutostilan poistaminen ovat koko ajan mielessä. Puolison, lasten ja työtovereiden hyvinvoinnille tai työpaikalle ja työn tuottavuudelle, huonolla työtehollaan, aiheuttamiaan vahinkoja alkoholisti ei pysty ottamaan huomioon.

Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuollon hallinto on erehtynyt sijoittamaan perinnöllisen alkoholismisairauden sosiaalitoimen vastuualueeseen, alleviivaten tällä sitä, että kyseessä olisi sosiaalinen ongelma eikä sairaus.

Suomalaiset terveyden- ja sosiaalihuollon toimijat, lähinnä lääkärit, eivät osaa diagnosoida, eli tehdä taudinmääritystä henkilöstä joka sairastaa alkoholismia. Ei osata erottaa alkoholismia suurkulutuksesta. Alkoholisti ei pysty "vähentämään" alkoholinkäyttöään koska perinnöllinen sairaus vie säätelykyvyn. Ainoa alkoholismin hoitoon sopiva menetelmä on täysraittius.

Suomalaisessa kulttuurissa vallitsee täydellinen sokeus ja piittaamattomuus alkoholismisairauden hoidon kehittämistä kohtaan. Todellisuusterapia eli Minnesota-hoito on ainoa pätevä menetelmä raittiuden saavuttamiseen. Tällaista 28 vrk hoitokotihoitoa tarjotaan 24 vuodepaikan turvin Lapualla ja ilmeisesti hiljattain Naantaliin perustetussa vastaavassa hoitopaikassa. Hoitojaksoa seuraa vuoden ajan, kerran viikossa tapahtuva ryhmäterapia, lähellä asiakkaan kotipaikkakuntaa.

Vertailun vuoksi voi todeta, että Ruotsissa Minnesota-hoitopaikkoja on 3000, Islannissa ja Yhdysvalloissa kaikki hoito on Minnesota-hoitoa.

Mutta Suomessa! Valtiovalta keskittyy mieluummin alkoholismin luonnollisena seurauksena ilmenevän rattijuoppouden päivittelyyn ja rankaisujen keksimiseen. Alkoholismi on ainoa sairaus, jonka oireista rangaistaan. Jos alkoholisteille olisi tarjolla hoitoa, rattijuoppoja ei olisi. Samoin satojen tuhansien alkoholistien läheisten raskas elämä muuttuisi normaaliksi. Hoidon järjestämisen sijasta valtiovalta sijoittaa rahaa täysin tehottomiin hoitoihin, joiden hoitojärjestelmien omatkin kuntoutumisluvut lähentelevät nollaa.

Viimeaikaisessa rattijuoppous-keskustelussa väännetään kättä olisiko valtiolla varaa laskea promilleraja lähelle nollaa. Muutosta vastustetaan sillä, että se ei vähentäisi vakavien rattijuopumusten määrää. Ei tulla ajatelleeksi sitä, että rattijuoppousrajan laskeminen lähelle nollaa lähettäisi ennaltaehkäisyyn sopivan viestin siitä, että alkoholin käyttö on absoluuttinen este autolla tai muulla moottorivälineellä ajamiseen. Poliisihan voisi edelleen toimia niinkuin nytkin. Alle puolen promillen puhallukselle voisi olla oma seuraamuksensa.

Armahtakaa päiväkotilapsia

Torstai 23.2.2012 klo 17:43 - Pirkko Turpeinen-Saari

Lasten "liian pitkä" päiväkotityöpäivä on noussut viime päivinä otsikoihin Marjatta Kallialan uuden teoksen ansiosta.Hän katsoo lapsia hoidettavan aikuisten ehdoilla. Hänen mielestään pienen vauvan kanssa kotona olevan äidin esikoiselta tulisi poistaa subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Mielestäni väitteissä on monta loogista kuperkeikkaa.Lapsen päiväkotipäivä ei mielestäni ole verrattavissa työpäivään, eikä lapsilta siten puutu lainsäädännön tarjoama työsuojelu.Millä tavalla lapsen "työpäivä" päättyy kotiintuloon. Koko lapsen hereilläoloaika on leikkimistä, oppimista, ruokailua, vuorovaikutusta, syömistä ja leikkitovereiden kanssa puuhaamista. Väite siitä, että kotona lapsella on jotenkin vähemmän vaativat olosuhteet eivät pidä paikkaansa. Päiväkodissa lapsella on ammatillinen, taatusti turvallinen ympäristö. Aikuiset eivät huuda, nauti alkoholia,katso aikuisten ohjelmia televisiosta, osoita väsymystään tai ole välinpitämättömiä lasten tarpeille. Tarhassa on säännöt toisten huomioon ottamisesta.

Lapsia hoidetaan niin kotona kuin tarhassa "aikuisten ehdoilla", luonnollisesti.Jokainen perhe säätelee päiväkotihoitopäivän pituuden oman perheensä kokonaisuuden huomioon ottaen.On käsittämätöntä, että joku voi ehdottaa, että perheen esikoisen subjektiivista oikeutta päivähoitoon pitäisi rajoittaa kun sisarus syntyy. Jos kotona oleva, vauvaa hoitava vanhempi hakee esikoisen muita aikaisemmin tarhasta, se olkoon hänen oikeutensa, jos hän katsoo sen olevan lapsen parhaaksi. Lapsen pysyminen tarhassa koko päivän on kuitenkin lapsen subjektiivinen oikeus eikä vanhemman oikeus.Miksi toisen lapsen saaneet vanhemmat eivät saisi edellenkin itse päättää omista asioistaan.

Jokin aika sitten ehdotettiin työttömiltä vanhemmilta riisuttavaksi lapsensa subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Psykiatrin kannalta juuri työttömyydestä kärsivän perheen lapsi tarvitsee enemmän kuin muut päiväkotia ja mahdollisesta kodin masennuksesta ja apeudesta vapaata ilmapiiriä.

Tutkija vaatii lisää koulutusta tarhan työntekijöille ja pitää ongelmana sitä, että korkeasti koulutetut työntekijät tulevat aamuvarhaisella työhön niin kuin muutkin! Oman kokemukseni mukaan lasten hyvä hoito tai kasvatus ei liity pelkästään koulutukseen. Päiväkodin ilmapiiri on tärkein. Lämmin, sydämellinen vähemmänkin koulutusta saanut työntekijä saattaa tehdä lapsen sielulle enemmän hyvää kuin korkeasti koulutettu muodollisesti pätevämpi henkilö. Aamuvarhaisella työhön tullut ekspertti voi ohjata ja opastaa työtovereitaan koulutuksessa saamiinsa saloihin. Käytännön työnohjaus on tässäkin asiassa tärkeää.

Kun lapsilta kysyy, mikä päiväkodissa on ikävintä, saa usein vastaukseksi: päiväunet. Lapsenlapseni, jotka olivat päivähoidossa vuoden vanhasta lähtien, kokivat sen, että sai pysyä hereillä muiden levätessä, eräänlaisena isoksi lapseksi tulona. 

Olisiko sittenkin niin, että lapset kokevat, että päiväkodissa on hauskaa ja aikuiset ovat siitä kateellisia. Silloin tällöin lapsenlapseni huudahtivat hakuhetkellä, "älä vielä tule, me halutaan leikkiä"

Mielestäni tärkeintä olisi se, että lapsiryhmät eivät olisi liian suuria.

Koulut ja rangaistukset

Tiistai 21.2.2012 klo 18:03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Rangaistuksen etsiminen on suomalaiskansallinen tapa suhtautua ongelmiin. Opettajien pitkäaikainen ammattiliittojohtaja tokaisi: "koti kasvattaa, opettaja opettaa" sulkien opettajat kasvatusvastuun ulkopuolelle.

Lapset ovat opettajan "johdon" alaisia suurimman osan päivästään. Ryhmän johtaminen voi johtaa kaoottiseen ryhmään, kurissaolevaan ryhmään tai vuorovaikutukseen perustuvaan ryhmään. Opettaja ei voi onnistua työssään ilman johtajan vastuuta. Hän ei voi toteuttaa pelkkää opetuspuhetta vaikka kuinka haluaisi.

Edellinen ammattiliittojohtaja luuli puhtaan opetuksen olevan mahdollista.Luulo ei silloin eikä nyt vastaa todellisuutta.

Kysyin lounaspöydässä kolmelta nuoruusikäiseltä arvostavatko opettajat luokassa lasten mielipiteitä. Kaikki kome vastasivat: "ei". Miten sitten luokassa voisi syntyä keskinäisen vuorovaikutuksen ilmapiiri, jos johtaja ei arvosta alaistensa oppilaiden mielipiteitä.

Suomessa näyttää edelleen vallitsevan autoritaarinen opetustapa. Oppiminen on ulkoaoppimista. Se ei perustu itsenäiseen ajatteluun ja ratkaisujen löytämiseen. Suomalaiset lapset pärjäävät mekaaniseen tietoon perustuvassa kilpailussa. Itsenäinen vuorovaikutus, väittelykyky ja mielipiteiden perustelu ei voi onnistua ellei opettaja arvosta oppilaiden ajattelua.

Erilaiset opppilaat, erilailla oppivat joutuvat helposti silmätikuiksi. Omanarvontunne heikkenee ja oppimissuoritukset laskevat. Nuori tulee levottomaksi kun ei osaa ja häiritsee muita. Muiden häiritseminen johtaa kahnauksiin, joista seuraa jälki-istuntoa.

Suomalaisissa kouluissa on erinomaisia eläytyviä opettajayksilöitä. Opettajien ammattijärjestö sen sijaan ei halua tai kykene edistämään vuorovaikutukseen perustuvaa koulua, jonka kehykset sallisivat laajojen opettajajoukkojen eläytyvän opettamisen.

Eläytyvä opettaja löytää ratkaisumalleja erilaisille oppilaille. Erilaisuuden voi nostaa positiivisen mielenkiinnon kohteeksi. Yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut Jokelan surmaaja olisi tarvinnut kannustusta kiinnostukseensa yhteiskunnallisista asioista. Yhteiskunnallisten asioiden kerho tai muu aktiivinen toiminta koulussa olisi kääntänyt kielteisenä koetun mielenkiinnon kohteen myönteiseksi.

Ongelmien ennaltaehkäisy on avain lähes kaikkiin ongelmiin. Luovuutta ja läsnäoloa tarjoava koulu ei tarvitse rangaistusjärjestelmiä.

Syyria - Lännen peli Iranin heikentämiseksi

Lauantai 18.2.2012 klo 16:34 - Pirkko Turpeinen-Saari

Aljazeeran uutiset haastatteli perinteisesti parasta Lähi-idän asiantuntijaa, Robert Fiskiä. Fiskin laaja teos Great War for Civilisation; the Conquest of the Middle East on jokaiselle tärkeä Lähi-Idän perusteos. Haastattelu koski Syyrian monimutkaista tilannetta.

Fisk totesi opposition olevan varsin hajanaisen ja yhä selvemmin voimakkaan uskonnollinen. Syyrian vapaa armeija ei ole varsinainen armeija, vaan siihen kuuluu eri joukkioita, joiden aseistus ei varustuksiltaan vastaa varsinaista armeijaa. Toisaalta myöskään Syyrian hallitus ei käytä täyttä voimaansa, koska se vähentäisi hallituksen saamaa tukea.

Hän katsoi, että oppositiota tukevat ja aseistavat tahot, USA, Ranska, Qatar etunenässä eivät välitä syyrialaisista ihmisuhreista koska opposition tukemisen motiivi on heikentää Irania heikentämällä Syyriaa. Aseita tulee Libanonin kautta. Jos opposition tukijat haluaisivat todella tankkeja ja muuta raskasta sotakalustoa opposition käsiin, ainoa mahdollisuus olisi saada niitä Turkin rajan yli. Turkin halukkuutta Fisk epäili.

Fisk kuvaa Homsissa opposition edustajien katkaisevan kauloja Assadin kannattajilta. Tällaiset mestaukset ovat käytettyjä myös Saudi-Arabiassa.

Mikäli Assad syöstäisiin vallasta, odotettavissa olisi väkivallan lisääntyminen. Sunnivalta olisi USA-myönteisempi mutta väkivaltainen. Fisk kertoi, esimerkin mainiten, kuinka henkilö, joka asuu Homsin lähellä, on puoli alawiitti - siis Assadin uskontoa- ja vastustaa Assadin hallintoa,pelkää henkensä puolesta juuri uskontonsa vuoksi. Pelkkä uskonto riittää mestaamiseen, ei se, mitä on tehnyt.

Toivoisin, että Yhdysvallat oppisi historiastaan, jossa se on tukenut aseellisesti ja taloudellisesti kiihkouskonnollisia tai -poliittisia liikkeitä lyhyen tähtäyksen tavoitteidensa vuoksi. Punaiset khmerit Kambodiassa, talebanit ja Osama bin Laden Afganistanissa, Saddam Irania vastaan Irakissa ja tuulen käännyttyä perusteellinen Irakin sunnien tuhoaminen ja shiiamuslimien valtaannosto. Aina on tullut umpikuja vastaan. Nykyinen verenvuodatus Syyriassa ei ole kenenkään etu. Mitä kauemmin se jatkuu ja mitä enemmän USA ja sen liittolaiset oppositiota yllyttävät, sitä järkyttävämmäksi lopputulos tulee. 

Björn Wahlroosin uskontunnustus

Sunnuntai 12.2.2012 klo 9:56 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tänään 12.2.2012 Björn Wahlroos mainitsee Helsingin Sanomien haastattelussa ihmiskäsityksensä pohjaavan uskomukseen ihmisen synnynnäisestä ahneudesta ja itsekkyydestä. Moni jakaa hänen käsityksensä ja perustaa sille myös poliittisen viitekehyksensä. Aikuisen uskomuksiin ja uskontopohjaisiin käsityksiin todellisuudesta on vaikea vaikuttaa.On myös joukko ihmisiä, joiden käsitykset todellisuudesta perustuvat luovaan ajatteluun ja eläytyvään havainnointiin.

Antropologit ovat kuvanneet "sivistyksen" tavoittamattomissa olevia heimoja, joiden synnynnäinen käyttäytyminen on eläytyvää, epäitsekästä ja perustuu luovaan yhteistyöhön. (Sörensen esim) Vasta länsimaisen hierarkisen koulujärjestelmän ja rahan tulo yhteisöön tuhoaa sen nopeasti. Toisin sanoen ihminen on syntyessään luova, mutta yleensä kuolee kopiona. Lasten- ja nuorisopsykiatrinen kokemukseni tukee tätä käsitystä.

Björn Wahlroos kuvaa erinomaisesti Saksan pankkien ja Merkelin osuutta Euroopan kriisissä. Moni meistä on ollut jo 2010 sitä mieltä, että Suomen ei pitäisi osallistua Saksan pankkien pelastamiseen. Mutta miten tähän mielipiteeseen suhtauduttiin? Koko Suomen Europarlamenttiryhmä, puolueista riippumatta nousi takajaloilleen vaatimaan Suomelta "solidaarisuutta" Kreikkaa kohtaan. Suomen city-kepulainen pääministeri Mari Kiviniemi matkusti oikein paikan päälle tukemaan Merkeliä todeten olevansa kaikesta Merkelin kanssa samaa mieltä. Suomen tiedotusvälineet kirjoittivat lähinnä Kiviniemen vaatetuksesta ja siitä kuinka hyvin hän puhuu saksaa. Suomalaiset eivät ole vapautuneet historiastaan, joka on aina edellyttänyt alistumista Saksan tahtoon.

Tietämys pankkitoiminnasta ja sen lainalaisuuksista ei tee ihmisestä eläytyvää tai empaattista ihmistä. Suomen koulujärjestelmä kasvattaa tietäviä yksilöitä luovien empaattisten nuorten sijaan. Maamme ongelmien ratkaisu edellyttää kuitenkin nuorten luovuuden käytössäoloa. Luovuus ja luovat työyhteisöt vapauttavat aitoon tuottavuuteen. Itsenäisyys on sitä, että ajattelee ja tuntee itse sekä tekee ratkaisunsa tältä pohjalta.

Kuntauudistuksella finanssieliitti Suomen kuninkaaksi

Perjantai 10.2.2012 klo 11:16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kansainvälinen finanssieliitti on jo valinnut useiden maiden hallitukset. Obama oli jo edellisissä vaaleissa riippuvainen Wall Streetista, Kreikan ja Italian hallitukset tarvitsivat finanssipääoman luottamuksen. Ne tarvitsivat myös pääministerien henkilökohtaiset sidokset keskeisiin pankkeihin.

Yhdysvaltojen republikaaninen presidenttiehdokas Ron Paul esitti  kongressissa pitämässään puheessa täsmällisesti ja perustellusti, kuinka finanssieliitti on jo päättänyt Iranin sodasta. Yhdysvaltojen militarismi on ainoastaan väline maailmanlaajuisella finanssieliitin hiekkalaatikolla.

Suomen kuntauudistus kääntää suomalaisen demokratian 100 vuotta taaksepäin. 1906 Suomessa vallitsi palkkauslaki, jonka mukaan talon myynnissä isäntä saattoi myydä työntekijänsä irtaimiston mukana seuraavalle omistajalle.

Tampereella päiväkotien, henkilöstöravintoloiden y.m. ruokahuolto keskitettiin Tampereen Ateriaksi. Se tuotti 36,7 miljoonan liikevaihdolla 1,7 miljoonan euron ylijäämän Tampereen kaupungille. Nyt Tampereen Kokoomus ja Vihreät ajavat 0,5 miljoonan aterian ulkoistamiseen ja 9,5 miljoonan aterian "organisoimiseen kokonaisvastuumallilla tuotantotavasta riippumatta". Paitsi 20 työntekijän siirtämistä muihin tehtäviin, 38 kaupungin työntekijää siirtyisi liikkeen luovutuksen yhteydessä muiden työnantajien palvelukseen.

Työntekijät palaavat työnantajiensa irtaimiston kaltaisiksi kappaleiksi menettäen ihmisarvonsa. Tätä myös Tampereen vihreät kannattavat.

Tampereen esimerkki tekee Kokoomuksen valtakunnallisen kuntauudistuksen päämäärät selväksi. Pyritään muodostamaan Kokoomuksen käsissä olevia riittävän suuria terveydenhuollon, koulutuksen tai esimerkiksi lastensuojelun yksiköitä, jotka yksityistetään. Sen sijaan, että tavoitteena olisi onnellisempi täysipainoisempaa elämää viettävä kuntalainen, tavoitteeksi asetetaan liiketaloudellinen voitto. Yksityiset vähitellen yhä ylikansallisemmat yhtiöt piilottavat verotettavat tulonsa veroparatiiseihin. 

EU:n oikeistopuolueiden tavoitteet toteutetaan niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. EU myötäilee finanssieliitin maapallolle päivä päivältä tuhoisammaksi koituvaa ohjelmaa. Suomen tiedonvälityksen sisällön matala taso ja viihteellisyys estää kansalaisia tiedostamasta mitä maailmassa on meneillään.

Kokoomus halusi 100 vuotta sitten Suomeen kuninkaan, saksalaisen auktoriteetin jatkamaan tsaarin valtaa tai ainakin Venäjän porvarillista valtaa. Nyt Saksa,finanssieliitti ja globaali militarismi tarjoavat jälleen auktoriteetin, jota katsotaan ihaillen ylöspäin. Itsenäisyys, demokratia ja kansalaisten tunne kyvystä vaikuttaa omiin asioihinsa eivät ole tässä ohjelmassa mukana.