Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi
Suomalainen identiteetti ja rotuoppiin perustuvat keskitysleirit Itä-KarjalassaTorstai 4.12.2008 klo 12.16 - Pirkko Turpeinen - Saari Luetuani Osmo Hyytiän kirjan Helmi Suomen maakuntien joukossa;suomalainen Itä-Karjala 1941-44 aloin jo yöllä kesken unien miettiä kuinka tästä päästään eteenpäin. Osmo Hyytiä kuvaa tavattoman yksityiskohtaiseen ja monipuoliseen tosiasia-aineistoon perustuen suomalaisten miehitysaikaa Itä-Karjalassa."Ylipäällikkö (Mannerheim) antoi jo ennen Itä-Karjalan sotilashallinnon perustamista 8. 7. 1941 käskyn, jossa määrättiin vallattavalle alueelle jääneen väestön käsittelystä. Sen mukaan venäläinen väestö oli vangittava ja toimitettava keskitysleireihin. Venäläisiin ei tullut lukea suomalaisista tai karjalaisista vanhemmista polveutuvia venäjänkielisiä henkilöitä, jotka halusivat liittyä karjalaiseen väestöön." Venäläistä väestöä kutsuttiin epäkansalliseksi väestöksi ja he saivat punaisen oleskeluluvan ja suomensukuista väestöä kutsuttiin kansalliseksi väestöksi ja he saivat vihreän oleskeluluvan. Venäläiset, pääasiassa naisia, vanhuksia ja lapsia siirrettiin keskitysleireihin.Pelkästään Äänislinnan leireillä oli kesäkuun lopussa 1942 18162 henkilöa. Heidän karjansa oli takavarikoitu ja siirretty suomensukuisten haltuun, jotka saivat säilyttää myös oman karjansa. Venäläisten kodit ryöstettiin niin että pääasiassa huonekaluja kuljetettiin pois 150 kuorma-autolastillista.Keskitysleirien juomavesi oli bakteriologisesti ala-arvoista. Tarttuvat taudit ja nälkä sekä raipparangaistukset loivat olosuhteet, joissa yli 3000 leirille suljettua kuoli ja lopuille jäi elinikäinen fyysinen tai psyykkinen vamma. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oman pahuuden kieltäminen, surematon suru, pahuuden jatkuminen |